Blogi

14.04.2024

Kohti Forssaa I

Forssan Mykkäelokuvafestivaalit järjestetään tänä syksynä 25. kerran. Se on mahtava saavutus tapahtumalle, jonka täytyi aikoinaan rakentaa kaikki aivan nollapisteestä. Se ei olisi onnistunut ilman aktiivisia talkoolaisia, tapahtumaan uskoneita yhteistyökumppaneita, elokuvista kiinnostuneita muusikoita, mykkäelokuvafestivaalia läsnäolollaan kunnioittaneita erikoisvieraita eikä etenkään ilman uskollisia katsojia. Kiitos festivaalin menestyksestä kuuluu teille kaikille. Te olette mahdollistaneet mykkäelokuvien esittämisen aidossa, elokuvia kunnioittavassa ympäristössä. Toivottavasti pystymme olemaan luottamuksenne arvoisia seuraavienkin vuosien ajan ja mikäli mahdollista, kirjoittamaan vastaavanlaiset kiitokset 50. mykkäelokuvafestivaalin kynnyksellä.

Tämän vuoden ohjelmistossa on useita yhtymäkohtia menneisiin vuosiin. Teemaltaan se on selkeää jatkumoa vuoden 2015 ohjelmistoon, jossa tarjosimme amerikkalaisen mykkäelokuvan merkkiteoksia. Tänä vuonna esitämme kolikon kääntöpuolen: tarjolla on edelleenkin elokuvahelmiä, mutta edellisestä kerrasta poiketen olemme valinneet mukaan nimikkeitä, jotka ovat liian huonosti tunnettuja tai ovat syystä tai toisesta olleet liian vähän esillä. Vai kuinka moni muistaa nähneensä viimeisen kymmenen vuoden aikana valkokankaalta William Wylerin Hell’s Heroesin (1929), Marshall Neilanin Stella Marisin (1918) tai Henry Kingin Sukunsa sankarin (1921)?

Aloitamme tänä syksynä kaksi uutta sarjaa, joista toinen liittyy uusintoihin. Vaikka pyrimmekin tuomaan nähtäväksenne aiemmin festivaaleilla esittämättömiä nimikkeitä, emme kuitenkaan tahdo olla elitistejä ja unohtaa teidän toiveitanne. Otamme niitä innolla vastaan ja siksi esitämme tänä vuonna kaksi toiveuusintaa eli Buster Keatonin ratkiriemukkaan komedian Laivakalle nuorempi (1928) ja Erich von Stroheimin rakkauselokuvan Häämarssi (1928). Näistä etenkin Häämarssi on pudonnut täydelliseen limboon: siitä ei ole edelleenkään minkäänlaista digitaalista julkaisua ja edellinen kotimaassamme tapahtunut esityskin on vuodelta 2005 - silloinkin Forssassa.

Toinen uutuussarja koskee kotimaisia mykkäelokuvia, joita ei YLEn vuodesta toiseen pyörivien, samoja nimikkeitä toistavien iltapäiväesitysten lisäksi näe juuri missään. Me otamme tästä eteenpäin ohjelmistoomme yhden kotimaisen elokuvan joka vuosi ja aloitamme sarjan hieman tuntemattomammista nimikkeistä. Vuonna 2018 rekonstruoitu Suursalon häät (1924) on mielestämme maannut arkiston kätköissä aivan riittävän kauan, joten se saakoon kunnian palata Forssaan lähes sata vuotta ensi-iltansa jälkeen (elokuva esitettiin Forssan Valo-Myllyssä 20.12.1925).

Tervetuloa festivaalimatkalle!

Kari Glödstaf