Blogi

24.05.2024

Kohti Forssaa II

Oppia ikä kaikki.

Tähän toteamukseen olen saanut törmätä vuosittain tekemilläni matkoilla Pordenoneen. Vaikka Le Giornate del Cinema Muto -festivaalin taso onkin viime vuosina laskenut, on se silti yhä edelleen merkittävä mykkäelokuvien aarreaitta, joka tarjoaa aiheeseen myös tavallista fanaattisemmin suhtautuville vierailleen tuntikaupalla nähtävää ja koettavaa. 

Festivaalinimikkeiden määrässä emme pysty haastamaan Pordenonea, mutta laadussa pärjäämme heille mielestäni varsin hyvin. Yritämme koostaa ohjelmistomme klassikoista sekä hieman tavallisemmista elokuvista, mutta emme tahdo unohtaa todellisia harvinaisuuksiakaan. Sellaisia, joista ei ole olemassa minkäänlaista julkaisua ja joista tuskin julkaisua enää tuleekaan. Näitä helmiä me kalastelemme maailman eri elokuvafestivaaleilta – tietysti myös Pordenonesta.

William Wyler tunnetaan parhaiten äänielokuvistaan ja erityisesti käsittämättömät 11 Oscar-palkintoa rohmunneesta Ben-Hurista (1959). En tuntenut hänen mykkäelokuvauraansa juuri lainkaan, kunnes sain käsiini Masters of Cineman julkaisun vuonna 1929 valmistuneesta nyrkkeilyelokuvasta Kadun kasvatti. Innostukseni kasvoi entisestään, kun näin viime vuonna Pordenonessa sekä ääni- että mykkäelokuvana valmistuneen Hell’s Heroesin (1929). Tarina kolmesta autiomaassa vaeltavasta lainsuojattomasta oli entuudestaan tuttu John Fordin hienosta lännenelokuvasta Pako yli aavikon (1948). Vielä parempaa oli kuitenkin luvassa. 

Toisinaan luulen tietäväni mykkäelokuvista paljonkin, usein vain huomatakseni, etten tiedä vieläkään tarpeeksi. En esimerkiksi tiennyt sitä, että D. W. Griffith oli ohjannut aiheen ensimmäisen version jo niinkin varhain kuin vuonna 1913 nimellä The Sheriff’s Baby. Sitä ei esitetty Pordenonessa, mutta tapasin siellä arkistonhoitajan, jolla oli hallussa kyseisen elokuvan kopio. Saimme elokuvan lainaan festivaaleillemme, joten nyt jokaisella on mahdollisuus nähdä nämä kaksi elokuvaharvinaisuutta ja vieläpä samassa näytöksessä. Vielä kun joku löytäisi Edward LeSaintin The Three Godfathersin (1916) tai John Fordin Marked Menin (1919)… Ehkä niitäkin pitää vain osata kysyä oikeilta henkilöiltä?

Kari Glödstaf
23.5.2024