Blogi

09.07.2024

Kohti Forssaa IV

En tiedä nykylasten leikeistä mitään, mutta minun lapsuudessani 1980-luvulla innostuttiin kaikenlaisista kaukaisiin maihin ja aikakausiin liittyvistä jutuista. Suosituimpia olivat varmaankin länkkärit, joita saimme katsoa televisiosta kuukauden westernien myötä. Lähestulkoon samaan pääsivät Tarzan-elokuvat ja kirjat. Myös merirosvoaiheiset jutut olivat poikien suosiossa ja leikkimiekoilla käytiin joskus turhankin realistisia kaksintaisteluita. Tämä on jälkikäteen ajateltuna mielenkiintoista, sillä merirosvoelokuvia ei tuohon aikaan esitetty televisiossa, eikä niitä tainnut olla elokuvissakaan. Jostain innostus kuitenkin syntyi. 

Toisin kuin lännenelokuvien kohdalla, ei kiinnostukseni merirosvoja kohtaan ole pysynyt. Pidän kyllä Errol Flynnin meriseikkailuista ja katson satunnaisesti muitakin saman lajityypin elokuvia, mutta jotenkin se puvuilla patsastelu, lankulla kävelyttäminen ja kanuunoiden tussahdukset eivät ole minun juttuni. Eivätkä miekkailukohtauksetkaan oikein innosta, vaikka kieltämättä Flynnin ja Basil Rathbonen säilätansseissa yritystä onkin. Kaikki vain tuntuu kovin teennäiseltä. 

Niinpä yllätyinkin suuresti, kun näin David Smithin ohjaaman Kapteeni Bloodin Pordenonessa 2018. Osan innostuksestani saattoi selittää se, että olin pitänyt elokuvaa kadonneena, enkä osannut odottaa törmääväni siihen missään. Kun se sitten levittäytyi silmieni eteen koko komeudessaan, oli täysin myyty heti ensimmäisestä minuutista alkaen. Siinä ei ollut Merihaukan jäykkyyttä eikä Mustan merirosvon teennäistä glooriaa, ja lisäksi se oli paljon lennokkaampi kuin Valtamerien vapauttajat. Pääosaa esittävä J. Warren Kerrigan oli tyylikkäämpi kuin Milton Sills tai omien maneereidensa vangiksi Mustan merirosvon aikaan jo jäänyt Douglas Fairbanks. Olin sanalla sanoen huumaantunut koko näytöksestä. Muistan kävelleeni sen jälkeen elokuvan valinneen Kevin Brownlow’n luo ja kätelleeni häntä sekä kiittäneeni samalla kaikesta mykkäelokuvien eteen tekemästään työstä. 

Forssassa nähdään, pitävätkö mielikuvani paikkansa. Odotan näytöstä tietysti muutenkin innolla, sillä sen järjestäminen on vaatinut paitsi paljon työtä, se on samalla myös yksi mielenkiintoinen luku lisää festivaalin historiaan: koska Kapteeni Bloodista ei ole olemassa minkäänlaista julkaisua missään päin maailmaa, on lauantainen iltapäivä piraattilaivan kannella ainutlaatuinen parituntinen mykkäelokuvan historiaa. 

Kari Glödstaf
9.7.2024