Blogi

08.07.2025

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä

Kuten monet teistä ovat joko lukeneet tai kuulleet, festivaalimme kyntää todella syvällä. Tukirahoituksen päättyminen on johtanut tilanteeseen, jossa pohdimme vakavasti koko tapahtuman lopettamista. Jos tilanne ei olennaisesti muutu, saatamme joutua lopettamaan Forssan mykkäelokuvafestivaalit tämän syksyn jälkeen.

26 järjestyskertaa, pitkälti yli kaksisataa kokoillan elokuvaa, kansainvälisiä vieraita, muualla maassamme esittämättömäksi jäänyttä elokuvan historiaa. Forssan Mykkäelokuvafestivaalit on ollut menestystarina, joka ei ole suinkaan ratsastanut mykkäelokuvan uuden tulemisen aallonharjalla, vaan on ollut oikeasti nostattamassa sitä. Hitaasti ja rauhallisesti, aina tinkimättä, aina katsojia ajatellen ja heitä kuunnellen.

Siitä huolimatta en voi olla tuntematta jonkinlaista kateutta - toisinaan ehkä jopa katkeruutta - niitä tapahtumia kohtaan, jotka keräävät vuodesta toiseen valtakunnallista huomiota samalla kun meidän osaksemme jää murusten kerääminen. Yksi jos toinenkin taho puhuu kyllä elokuvakulttuurin puolesta, mutta silloinkin sen takaraja ulottuu korkeintaan 1970-luvulle, kotimaisen elokuvan kohdalla ehkä hieman pidemmälle. Tärkeintä useimmille tuntuu nimittäin olevan ääni ja värit, ne kun ilmeisesti erottavat oikean elokuvan väärästä.

Olen käynyt katsomassa mykkäelokuvia Pordenonessa, Bolognassa, Bonnissa ja Helsingissä. Ne ovat kaikkialla vetäneet väkeä ja mikä parasta, ne ovat myös luoneet ympärilleen positiivisen ilmapiirin. Ne ovat naurattaneet ja itkettäneet - herättäneet tunteita siinä missä nykyelokuvakin. Elokuvista on keskusteltu paikan päällä ja kirjoitettu alan lehdissä, blogeissa ja kotisivuilla. Useimmille tällainen on itsestäänselvyys, vaikka monet nykyelokuvaan lukkiutuneet henkilöt eivät sitä ymmärräkään. Elokuva on muodostaan ja toteutustekniikastaan huolimatta ajaton ja yleismaailmallinen taiteenlaji.

Tapahtumajärjestäjänä emme ole yhtään sen huonompia kuin eurooppalaiset kollegamme. Olemme pystyneet järjestämään pieneen esitysteatteriimme ohjelmistoja, jollaisia muualla ei ole näkynyt. Klassikoiden ja erityisnäytösten lisäksi olemme tuoneet kaikkien ulottuville elokuvia useista maailman kolkista ja jos pystymme jatkamaan, lupaamme tuoda vieläkin enemmän.

Valitettava tosiasia on, että jos me laitamme pillit pussiin, mykkäelokuva taantuu entistä marginaalisempaan muottiin meillä Suomessa. Ei tällaista tapahtumaa lähde kukaan enää rakentamaan, eikä tällaisia ohjelmistoja kokoamaan - ainoa, jolla moiseen olisi rahkeita, on Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVI eli entinen Suomen elokuva-arkisto, mutta ei silläkään ole paukkuja eikä tietenkään edes velvollisuutta keskittyä pelkkiin mykkäelokuviin.

Me emme kaipaa kuuta taivaalta, emme kaikki viulut maksavaa mesenaattia. Ainoa, mitä me kaipaamme, on lupaus tuesta, että festivaalit pystytään järjestämään vuosittain silloinkin, kun oma varainkeruumme jää vajavaiseksi. Jos näin ei käy, ei tapahtumaa kannata jatkaa, se olisi liian riskialtista - vähintäänkin se johtaisi kompromisseihin, jotka rikkoisivat festivaalimme ainutlaatuisuuden.

Bolognan helteistä ja Lappeenrannan koleudesta,

Kari Glödstaf

7.7.2025